Järjestelmää rukkaamaan

Tänään pidämme Kulutuskapulan hallituksen ensimmäisen kokouksen vuosikokouksen jälkeen. Asialistalla olisi selvittää, mitä kaikkea järjestelmän pitäisi näyttää. Osalla jäsenistä olisi halua, että järjestelmää voisi rukata sellaiseen suuntaan, että käyttäjä itse saisi päättää, mitä tietoa hän tarvitsee. Toisaalta haluaisimme myös rakentaa kahta tietokantaa, joista toinen kertoisi faktuaalista tietoa ja toinen tietokanta kertoisi arvopohjaista tietoa. Järjestelmän pitäisi tällöin pystyä noukkimaan näistä olennaisen, ehkäpä jopa tässäkin tapauksessa käyttäjällä tulisi olla mahdollisuus säätää järjestelmää näyttämään näistä omat versionsa.

Karl Tuhkanen on kehitellyt "tuotebloggaamiseksi" kutsumaansa ideaa.

Roolit on muodostettu aiheen esittelyn kannalta olenannaisiksi palikoiksi. Juha olisi leikissä kuluttaja, joka haluaa tuottaa ja kuluttaa kriteereitä punnita tietyn tuotteen valintaa ja/tai hylkäämistä sekä jollekin spesifille tuotteelle vaihtoehtoisia tuotteita. Jage puolestaan tuo tähän skenaarioon
mukaan vegetaristisen kulutusnäkemyksen tuottamisen/puolustamisen keinoilla, jotka laajentavat Juhan roolia. Molempiin rooleihin sisältyy ajatus Juhasta ja Jagesta tietyn järjestelmän käyttäjinä, joka voidaan rakentaa Kulutuskapulan nykyisen järjestelmän varaan tai sen ulottuvuudeksi. Jagen tarvitsee vegetaristina osata tehdä järjestelmässä astetta enemmän asioita kuin Juhan.

Tuhkasen versio perustuu ajatukseen arvotiedosta. Tässä muiden kulutuskäyttäytymistä ohjaa kuluttajien eliitti, joiden arvomaailmaan luotetaan. Järjestelmän heikkous ja vahvuus on siinä, ettemme voi tietää kenen sanaan luotetaan ja kenen ei. Oikea heikkous on se, että järjestelmä ei perustu välttämättä ollenkaan faktuaaliseen tietoon vaan auktoriteettiin, henkilöön, jonka uskotaan käyttäytyvän tiettyjen arvojen mukaisesti kuluttaessaan. Tällöin oletetaan, että henkilö ostaa tietyllä arvopohjalla tiettyjä asioita. Järjestelmän toimivuudesta on jonkin verran näyttöä, jos tarkkaillaan esimerkiksi tapaa miten pienissä yhteisöissä joidenkin kulutustottumukset tarttuvat yhteisön muihin jäseniin.